Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme? Oletko koskaan miettinyt, miksi välillä reagoit tilanteisiin lapsellisesti tai odottamattomalla tavalla – vaikka tilanne ei olisikaan vakava? Tällainen käytös voi johtua tunnelukoista, jotka ovat syntyneet jo lapsuudessa suojamekanismeiksi. Valitettavasti ne voivat edelleen vaikuttaa meihin aikuisina, jos emme käy niitä läpi ja pura niitä.

Tässä postauksessa haluan jakaa kokemuksiani erityisesti hylkäämisen tunnelukosta – aiheesta, jonka kanssa kamppailen yhä.

Mikä on tunnelukko?

Tunnelukot syntyvät lapsuudessa ja heijastuvat aikuisena – erityisesti ihmissuhteisiin ja uskallukseen elää omannäköistä elämää. Ne voivat liittyä tunteisiin, ajatuksiin tai uskomuksiin.

Luottamuksen puute ja hylkäämisen pelko kulkevat usein käsi kädessä.

Jos on aiemmin kokenut torjuntaa, pettymystä tai hylkäämistä, voi alkaa uskoa, että läheisyys johtaa aina kipuun ja menetykseen. Tällöin syntyy suojaavia mekanismeja, jotka estävät meitä luottamasta toisiin.

Tunnelukkotesti – oma herätykseni

Kun kiinnostuin mielen toiminnasta, tein tunnelukkotestin. Tuloksena oli peräti 12 aktiivista tunnelukkoa, mutta erityisesti hylkäämisen tunnelukko korostui. Ymmärsin, että se aiheuttaa mussa pelkoa sitoutua ihmissuhteisiin – niin romanttisiin kuin platonisiin. Totuus on, että kyse ei ole vain yhdestä tunnelukosta, vaan monen yhteisvaikutuksesta.

Jos susta tuntuu, ettei ihmissuhteet oikein luista tai toistat samaa kaavaa yhä uudelleen, suosittelen tutkimaan tunnelukkoja. Kun huomaat, mistä ”kenkä puristaa”, voit alkaa muuttaa asioita.

🧠 Tunnelukkotestiin pääset esimerkiksi täältä. https://kimmotakanen.fi/prod1ext/tunnelukkotesti25.html

Miltä hylkäämisen tunnelukko tuntuu?

Hylkäämisen pelko voi tehdä epäluuloiseksi ja vetäytyväksi. Pelko torjutuksi tulemisesta estää syvän luottamuksen muodostumisen.

Luottamuksen puute on usein suoraa seurausta aiemmista pettymyksistä. Se johtaa siihen, että ihmissuhteisiin rakennetaan esteitä jo ennen kuin ne pääsevät kunnolla alkamaan.

Kunpa osaisi luottaa – muistiinpano menneisyydestä

Haluan jakaa sulle muistiinpanon, jonka kirjoitin pari vuotta sitten. En ole varma, osaanko pukea näitä sanoja oikein – mutta yritän. Tämä on mulle henkilökohtainen ja tärkeä hetki:

”En oo hetkeen kirjoittanut, mut nyt pitkästä aikaa, kun hiljennyin itseni kanssa. Sieltä nousi esiin sanat luottamus ja hylkäämisen pelko.

Oon käsitellyt näitä asioita paljon terapiassa, mutta jostain syystä ne nousee uudestaan ja uudestaan pintaan. Tajusin jotain uutta: mä en oikeastaan sittenkään luota 100% kehenkään. En edes läheisiini.

Kerron kyllä asioita, mutta vain sellaisia, jotka ei välttämättä ole niin syvällisiä. En päästä ketään aivan ytimeen. Mä en usko, että voisin täysin nojautua toiseen ihmiseen – koska pelkään, että hän katoaa. Ja siksi mä seison niin vahvasti omilla jaloillani. Koska jos mä putoan, en usko että kukaan ottaisi kiinni.

Tiedän, että tää juontaa juurensa mun lapsuudesta. Siellä opin, että voi luottaa vain itseensä. Ja ehkä siksi musta on tullut vähän kyyninenkin – jos joku lähtee, mä selviän. Ei mene maailma palasiksi. Mutta samalla mietin: voidaanko me koskaan täysin luottaa kehenkään?

Musta tuntuu, että mun kohdalla se menee vähän liian pitkälle. Se vaikeuttaa uusien ihmissuhteiden muodostamista. Mulla on taipumus odottaa pahinta. Ja ehkä mä en vieläkään ihan usko, että joku voisi oikeasti hyväksyä ja ymmärtää mua täysin.”

Tuo teksti syntyi silloin, kun pysähdyin kuuntelemaan itseäni. Se ei ollut helppoa, mutta se oli rehellistä. Ja ehkä joku teistä voi samaistua.

Jokaisella oma tarinansa tunnelukosta

Tää oli mun kokemus hylkäämisen tunnelukosta – mutta jokaisella se ilmenee eri tavalla.
Tunnelukot muodostuvat lapsuuden kokemuksista, ja niiden vaikutus riippuu täysin siitä, mitkä tunnelukot sulla on aktiivisena ja millaisissa tilanteissa ne laukeavat.

💬 Esimerkiksi:
Toiselle hylkäämisen tunnelukko voi näyttäytyä niin, että vetäytyy ja ei päästä ketään lähelle (niin kuin mulla).
Toiselle taas se voi ilmetä ripustautumisena, miellyttämisen tarpeena ja jatkuvana pelkona siitä, että tulee jätetyksi.

Kumpikaan ei ole ”väärin”. Ne ovat vain erilaisia selviytymiskeinoja, jotka ovat joskus olleet tarpeellisia – mutta eivät ehkä enää palvele meitä aikuisuudessa.

Entä nyt? – oivalluksia nykypäivänä

Tänä päivänä huomaan, että vaikka edelleen varon uusia ihmisiä, pystyn jo luottamaan läheisiini vaikeinakin hetkinä. Tärkein oppi on ollut tämä: asioita pitää osata sanoa ääneen vaikka kuinka pelottaisi. Olen alkanut luottaa myös itseeni enemmän – siihen arviointikykyyn, joka ei enää kumpua traumojen pohjalta vaan nykyhetkestä.

Entä uudet ihmiset? Epäilyksiä on yhä, mutta nykyään uskon siihen, että ihmiset tulevat elämäämme syystä – ei sattumalta. Jotkut opettavat jotain olennaista, jotkut viipyvät vain hetken, ja toiset jäävät pysyvästi.

Ehkä suurin oivallus on ollut se, ettei kaikkea tarvitse ottaa enää henkilökohtaisesti.
Nykyään ajattelen niin, että ovi on auki uusille ihmisille – mutta se on myös auki, jos joku haluaa kävellä siitä ulos. Eikä se ole multa pois. Totta kai se voi harmittaa, mutta nekin tunteet on hetkellisiä, kun ne uskaltaa kohdata ja käsitellä.
Ihmisiä tulee ja menee. Kaikki tapahtuu syystä.

Pieni muistutus: ihmiset pysyvät ympärillä pitämättäkin, jos heidän kuuluu olla siinä. Ne, jotka jäävät, hyväksyvät sinut kokonaisena – juuri sellaisena kuin olet.

Jos haluat ympärillesi kannustavia ja tukevia ihmisiä, sinun on ensin uskallettava kohdata omat tunnelukkosi.
Kun uskallat olla oma itsesi, alat vetää puoleesi juuri oikeita ihmisiä.

Muista tämä:

”Se mikä ON tarkoitettu sulle, et voi pilata sitä.
Se mikä EI ole tarkoitettu sulle, et voi korjata sitä.”

Kiinnostuitko tunnelukoista? Tässä kirjat, jotka auttoivat mua avaamaan niitä

Itse aloitin ”Tunne lukkosi” -kirjasta, ja se oli mulle merkittävä. Se aloitti mun polun kohti itsetuntemusta. Kirjaa lukiessa huomasin, että erilaisia tunteita alkoi nousta pintaan – hämmennystä, surua, helpotusta jopa vihaa. Se on ihan normaalia ja kuuluu prosessiin.
👉 Muista: kaikki tunteet on sallittuja!

📘 Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta
Kimmo Takasen klassikkoteos ja monelle ensimmäinen askel tunnelukkojen ymmärtämiseen. Kirjassa esitellään kaikki 18 tunnelukkoa – mistä ne syntyvät, miten ne näkyvät arjessa, ja miten niistä voi vapautua.
Kirjan avulla voit:
✅ Tunnistaa omat tunnelukkosi testien avulla
✅ Ymmärtää tunne-elämäsi juuria ja käyttäytymismalleja
✅ Harjoitella skeematerapian avulla uusia toimintatapoja
Kirja tarjoaa runsaasti konkreettisia harjoituksia, joten se ei jää vain teorian tasolle – se vie kohti muutosta.

📘 Tunne sydämesi – matka uuteen rakkauteen
Tämä kirja on selviytymisopas eron jälkeiseen aikaan – mutta ennen kaikkea se on matka takaisin itseesi. Kirja käsittelee tunteita, tunnelukkoja ja sitä, miten voit valmistautua terveempään rakkauteen.
Kirja auttaa sinua:
❤️ Purkamaan vaikeita tunteita, kuten vihaa ja surua
❤️ Ymmärtämään, miksi joskus on tärkeää olla yksin ennen uutta rakkautta
❤️ Työstämään vanhaa suhdetta, jotta voit olla valmis uuteen
Mukana on testejä ja harjoituksia, jotka tukevat omaa eheytymisprosessia.

📘 Tunnelukkojen työkirja
Tämä kirja sopii sinulle, joka haluat tehdä käytännön työtä tunnelukkojen parissa. Kirja vie suoraan toimintaan – sisältäen testejä, harjoituksia ja kysymyksiä, joiden avulla voi syventää omaa ymmärrystä ja muuttaa juurtuneita toimintamalleja.
Työkirja auttaa:
🧩 Tunnistamaan ja nimeämään tunnelukot arjen tilanteissa
🧩 Näkemään toistuvat kaavat ja oppimaan uutta reagointia
🧩 Tekemään näkyväksi oman kasvun
Tämä kirja on vahva tuki omaehtoiseen työskentelyyn ja toimii hyvin myös tukena terapian rinnalla.

Kiitos💚, että luit. Olisi ihana kuulla, mitä ajatuksia tämä herätti sinussa.
Voitko samaistua? Millaisia oivalluksia olet saanut omasta matkasta luottamuksen äärelle?